tiistai 24. maaliskuuta 2015

Työtoverille

Tällä hetkellä monessa työpaikassa käydään YT-neuvotteluja ja valitettavasti ikäviä uutisia on tiedossa. Työtoverini sai ikävän tiedon irtisanomisesta vuoden vaihteessa ja nyt hänen työpäivänsä ovat täynnä tässä työpaikassa. Kirjoitin hänelle muistoksi runon, jonka julkaisen. Olen muokannut tekstiä niin, ettei henkilöä voi tunnistaa.



Toimiston oven avaat
ja siellä hänet tapaat.
Hän iloisesti hymyilee
ja avuliaasti kaikkia palvelee.
Hän sujuvasti käyttää hallinto-ohjelmii,
eikä näytä, vaikka välillä jurppii.
Onnetonta asiakasta hän silittää,
ja leipänsä arkistokaapissa säilyttää.
Ei pidä turhaa meteliä itsestään,
vaikka välillä väärällä nimellä etsiskellään.
Hän on kahden lapsen äiti
ja jo kolminkertainen isoäiti.
Äitiänsä hoivaa ja lapsenlapsiansa kaipaa,
silti jaksaa hommansa hoitaa.
Vaikka hänen työ toimistossa päättyy,
mielessämme hän aina säilyy.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti